- Crown the empire
No huhhu. Pitkästä aikaan eksyn bloggeriinkin. Mulla tuli vaan hirveä ahdistus oikeestaan kaikesta. Oon nyt kuumeessa, että ehkä tää on jotain kuumehuuruilua (nimimerkillä: ruvettiin tekemään lasagnea ja katsomaan fieveliä eilen puoli 5 yöllä, paras piirretty ikiiinä) En oo päässyt kunnolla kirjoittamaan... kahteen kuukauteen. Kun koulut loppu, alotin kesäduunit ja niissä meni sitten koko tää loma. Nyt on jäljellä pari päivää ja sitten alkaa syksyn rumba. Kirjoitukset ja jäätävä määrä kursseja ja rehellisesti sanottuna mä oon ihan puhki, inspiraatiota ei ole yhtään, kirjoituksiin en ole lukenut, mua ei kiinnosta oikeestaan palata lukioon enään eikä tosiaan tää kaupunki nappaa yhtään. Mun täytyy ruveta nyt oikeesti keskittymään itteeni ja mun tulevaisuuteen ja unelmiin. Voin sanoa, etten oo oikeesti edes ajatellut pariin kuukauteen mitään. Sen takia oonkin tässä tilanteessa, että tuntuu kun kaikki kaatuisi niskaan ja takana päin on vaan jäätävä sarja big fucking mistakes ja sekoiluja. En tiiä, syksystä tulee varmaan ihan kiva. Kiva nähä kavereita, keskittyä vähän muuhunkin kun omaan säälittävään draamailuun, sillä elämässä on muutakin kun vaan näitä pinnallisia ongelmia. Ainakin yritän nyt keskittyä tohon kouluun ja kuntoiluun. Oon kesällä muutenkin panostanut paljon enemmän liikkumiseen, kuin keväällä. Tosin sitä mitenkään ei huomaa, koska on sitä nestettäkin mennyt kurkusta alas viikonloppuisin työviikon jälkeen. Mutta ainakin parempi olo on ollut. Paitsi nyt. Taas täytyy vaan aatella, että alhaalta ei pääse kuin ylös... Oon vaan niin väsynyt kun löydän itteni aina samojen draamojen keskeltä ja jäätävä nouseminen taas elävien kirjoihin. Muutenkin lähipiirissä on pari ihmistä, jotka tarvii mua enemmän, kuin koskaan seuraavan vuoden aikana ja täytyy yrittää jaksaa tukea, vaikka itse oliskin hukassa. Mutta tosiaan, kaipaan todellakin nyt vähän omaa aikaa ja täytyy selvittää tää pää. Miettii mitä mä haluun ja mistä mä oikeesti välitän. Oon joskus kokeillut sitä perinteistä poistan facebookin ja ns. muun sosiaalisen median vähäksi aikaa ja yritän löytää ne tärkeimmät asiat, mutta hei, ei se viimeksikään toiminut ja mun mielestä ihminen pääsee eteenpäin vain just niiden ihmisten avulla. Eli nyt ei mitään facebook whatsapp ig yms katoomisia. Pidän vaan vähän etäisyyttä niistä ihmisistä, ketkä ajaa mut masentuneisuuteen ja hulluuteen. Family first you know. Eli syksyllä varmaan taas jatkan tätä bloggausta entiseen tapaan, vähän omaperäisempiä postauksia, enkä vaan näitä säälittäviä instagram paskoja mitä oon jaellut lähiviikkoina. Ehkä mä jotain rageenkin. ADIOS!
Siinä jotenkin fiilikset kuvailtuna musiikin kautta.
JA OIKEESTI VOIMII SYKSYYN!!! sitä tarvitaan.
♥Katieveliina
♥Katieveliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti